Lohtusyöminen tiistaina ei tarkoita lohtusyömistä myös torstaina

No niin, nyt se taas tapahtui viikko sitten. Ihan hurja repsahdus herkutteluun, johon liittyi aikamoinen itseinho ja toivottomuus. Yksi päivä meni aivan täydellisessä itsesyyttelyssä, masennuksessa, saamattomuudessa, herkuttelussa – kaikki sokeriherkut mitä kaapista vaan löytyi meni kurkusta alas. Helpottiko? No mitäs luulet 🙂 Olihan se hetken ihanaa mättää vatsa täyteen kaikkea, mikä ei tee hyvää mielelle, sielulle eikä ruumiille. Mikä ihme ajoi minutkin taas tähän? No tuota tärkeämpi kysymys oli, miten tästä taas eteenpäin? Tiesin jo kokemuksesta, että ei maailma tähän kaadu, vaikka olin todella pettynyt itseeni.

Tiesin toki jo tuolloin, että oppimillani tavoilla tästäkin selvitään, mutta prosessi kesti useita päiviä. Jatkoin normaaliin tapaan liikuntaharrastustani, kävin salilla ja joogassa. Hiilarimässäily sai taas sokeritasoni menemään aivan sekaisin ja vieläkin teen töitä, että saan ne johonkin tolkkuun. Mutta syömispuolella aloitin taas vain tehokkaasti toteuttamaan muutosvalmennuksen oppeja:

  • juo vetä
  • syö riittävästi ravintorikasta ruokaa
  • syö 80 % täyteen
  • syö hitaasti
  • pureskele hyvin
  • syö tiedostaen

Mutta vasta nyt, perjantaina eli lähes viikon ”toipumisjakson” jälkeen tuntuu siltä, että syöminen on taas ”muutosystävällistä”. Olen muuten aloittanut nyt myös säännöllisen tietoisen läsnäolo -harjoitusten tekemisen aamuin illoin. Latasin puhelimeeni Mindfulness App Leena Pennanen -nimisen ilmaisen sovelluksen. Vahva suositus sille!

Ahmintahäiriö

Tämä viikko sai minut miettimään, mitä eroa on ns. ahmintahäiriöllä ja lohtu-/tunnesyömisellä. Minulla on ollut jo useamman vuoden kirja Irti ahminnasta – kohti tasapainoista suhdetta ruokaan, joka on tarkoitettu niin terveydenhuollon ammattilaisille kuin ahmintahäiriöisten itsehoito-oppaaksi (julk. Duodecim). Menneen viikon aikana olen lueskellut kirjaa sieltä täältä ja kirjasta löytyy kyllä hyviä vinkkejä myös lohtusyöjille.

Kirja kuvaa esimerkillä ahmintahäiriötä näin:
”Puolentoista kilon paisti, pari litraa jäätelöä, mitä tahansa ruokaa perhepakkauksissa – Nea kahmi kaksin käsin ostoskorin täyteen. Päästyään kotiin hän kävi saaliinsa kimppuun: makeaa ja suolaista vuoron perään. Hän söi ja söi niin kauan, kunnes vatsaan ei olisi mahtunut enää palaakaan. Ja sitten hän söi vielä lisää, kunnes kipu tuli sietämättömäksi. Neasta tuntui, että hän repeää tai halkeaa. Ahminnan aiheuttama fyysinen tuska peitti alleen sen aiheuttaman epätoivon ja ahdistuksen.

Seuraavana päivänä ahminta jatkui. Pahimmillaan Nealla saattoi kulua kokonainen pitkä viikonloppu ilman, että hän sai pakonomaista syömistään millään tavalla hallintaansa.”

”Ahmintahäiriön tunnusmerkkejä ovat poikkeuksellisen suurten ruokamäärien syöminen, usein tavallista nopeammin. Siihen liittyy myös tunne syömisen hallinnan menettämisestä sekä itseinhoa ja masennusta. Bulimiasta ahmimishäiriön erottaa se, että siihen ei liity tyhjentäytymiskeinoja kuten oksentamista tai ulostuslääkkeiden käyttöä. Ahmintahäiriö on syömishäiriöistä yleisin.”

Varsinaiseen ahmintahäiriöön voi ja kannattaa hakea apua esim. terveyskeskusten psykiatriselta sairaanhoitajalta. Olen ymmärtänyt, että usein terveyskeskuksessa suositellaan ravintoterapeutin konsultaatiota, mutta jo ihan maalaisjärki sanoo, että siitä ei ehkä ole apua.

Epäonnistuminen on viivytys, ei tappio. Se on vain väliaikainen kiertotie, ei umpikuja

Kun olen aikaisemmin yrittänyt elämäntapamuutosta, on se yleensä kaatunut juuri siihen, että olen suhtautunut hetkelliseen takapakkiin totaalisena epäonnistumisena.

Mutta muutosvalmennuksen avulla olen sisäistänyt, että näin se ei todellakaan ole. Juuri se, miten suhtaudumme epäonnistumisiin on onnistumisen avain. Sitähän se elämäntapamuutos ja jopa koko elämä on – kaksi askelta eteen ja yksi askel taakse. Se on täysin luonnollista.

Tällaiset lipsahdukset harmittavat ja jopa säikäyttävät, että tässäkö nyt taas ollaan. Mutta on ymmärrettävä tai opittava ymmärtämään, että lipsahdukset itsessään eivät mitenkään eliminoi sitä, mihin saakka olet jo päässyt. Mutta se miten suhtaudut lipsahdukseen voivat lopettaa koko hyvin alkaneen hyvinvointimatkan. Lohtusyöminen tiistaina ei tarkoita lohtusyömistä myös torstaina, vaan se hetki oli ja meni ja nyt jatketaan, kuten ennenkin.

Jos tunnistat itselläsi ahmintahäiriön tai hyvät päätöksesi kaatuvat lohtusyömiseen, löydät hyviä vinkkejä kirjasta Irti ahminnasta, löydät sen kirjastoista tai vaikka E-kirjana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s